11.02.2008



Olen ommellut huopaan kuvioita. Lasinalusia. Turhake olisin sanonut joku aika sitten. Mustaa ja valkoista. Mikään ei ole niin kaunista juuri nyt kuin valkoinen mustan päällä tai päinvastoin. Suru tuo tullessaan uusia kauneudenkohteita ja minä sieluineni olen pysähtynyt tarkkailemaan pientä ja suurta ympärilläni.



Valkoiset ympyrät mustan huovan päällä tuntuvat turvallisilta. Ne tuo mieleen tähtitaivaan. Yötaivas on ystäväni tähtineen. Muistan miten pienenä katselin avaruutta ja rakastin yötaivasta ja sen pimeää. Haaveilin että jonain päivänä olisin tähtitieteilijä ja saisin vain tarkkailla muuttumatonta mustaa avaraa. Opiskelin tähtien ja tähtikuvioiden nimiä. Minulla oli lempigalaksi ja lempinebula. Muistan miten luokkamme pojat olivat yllättyneitä kun luettelin aurinkokuntamme planeetat kuin vettä valuvaa.

Minusta ei tullut tähtitieteilijää. Katselen kuitenkin yötaivasta aina kun saan siihen mahdollisuuden ja etsin sieltä tutut tähtikuviot ja yritän muistella missä galaksit sijaitsevat. Läheinen on siirtynyt tähtitaivaan toiselle puolelle. Tiedän että tapaamme vielä. Siitä olen vakuuttunut.

5 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Rutistus.

-sanna- kirjoitti...

Osanottoni.

kangaskasa kirjoitti...

Osanottoni suruusi, voimia!

SatuA kirjoitti...

osanottoni

Seijasisko kirjoitti...

Halausten kera voimia sinulle <3