18/2010

This post is going to be all about frustration and disappointment. Disappointment for the reason I screwed up - BIG TIME, and frustration because I can´t do anything to make it right.

You know, I consider myself a rather satisfying photographer, not professional, but quite good. And, I have this camera which gives me the possibility to take nice pictures. Therefore I know what my camera and I can do at our best.
Wednesday night my DH and I went to this fashion show. The show was important for the reason that my youngest daughter had her first collection showed on the catwalk. This particular fashion show is an every year event that takes place in Helsinki and it´s part of a 4-year study programme for fashion designers. You have to admit that this fact makes it really important to capture the clothes showed there, right?

So, the show begins and I started shooting. At first I didn´t notice that the camera had the wrong set-up because I was only shooting one or two pic´s of the models that showed up on the catwalk. When her collection came up, I was a bit nervous and excited, and I prepared myself to shoot as many pictures as I could. I started to push the button and I remember that I was thinking "why doesn´t the camera shoot even though I´m pushing the effing button?".....You know the moment when you realize that something´s terribly wrong and you start thinking what to do about it....The models was walking by and I was still only trying to push f****ng button!!!!! My brain must have had a main dysfunction because it wasn´t cooperating with me (if the situation would have been different I am sure I would have found out what was wrong) and then suddenly my daughter´s big moment was over....I was so sad and disappointed at myself I could have cried. I got 6 good pictures all in all when I could have got 60!!!!

After that and not beeing obligated to capture everything moving, my brain started up itself and I found the solution to the problem....glorious timing right?

I have been able to analyze the situation and I think I have my diagnose here: You know the feeling when you realize something´s terribly wrong but because of the situation you´re in (the hurry) you just try to coope - I suppose that´s what happened to me.
I´ve been whipping myself since right after the event and I feel so stupid and I realize right now that I´m only complaining and making myself miserable so I´m stopping this right now!

Maybe my next post will be somewhat happier....

Why´s, but´s and if´s are words in my vocabulary right now...sorry, I don´t seem to remember any others....

Tää oli valitusta koko teksti....en jaksa edes suomentaa sitä....sori....

Mañana

Hämähäkkimieskin osaa näköjään neuloa viime hetkellä ennen tärkeää vihollisen kukistamista.

Catwalkia varten ei tartte enää vaatteen olla täysin valmis, sen voi valmistella kävelykierroksella.

Tämä päivä on taas niitä päiviä jotka päättyessään saa mut ihmettelemään miksi ylipäänsä teen mitään luovaa. Aamulla herään suunnittelemaan kaikkea kivaa (jei, on syysloma) jota ehdin tänään luovasti suorittaa. Juon aamuteeni ja laadin työjärjestyksen.


Nro 1: Pitää siivota ompeluhuone (joka myös toimii vierashuoneena ja illalla tulee taas kyseisen huoneen vieras kotiimme) kaikesta mitä olen sinne viimepäivinä kantanut.


Nro 2: Pitää neuloa February Lady Sweateria joka on loppusuoralla - toinen hiha enää neulomatta. Ehdin sen varmaan tänään loppuun.


Nro 3: Pitää pestä loput pyykit - tai itse asiassa konehan ne pesee - niitä ei oo kun 2 koneellista.


Nro 4: Pitää suunnittella loppuun joululahjalista. Olen päättänyt että tänä vuonna kaikki antamani lahjat on itse tehtyjä - eiks oo hieno ajatus...


Nro 5: Pitää ommella keittiön verhot - ne on odottanut vuoroaan jo useamman viikon....


No niin sitten toimiin....ompeluhuone: oi tuossa on se uusi lehti jota en ole ehtinyt lukea kunnolla...jos vilkaisis....jään lukemaan sitä. Ihana käsityö löytyy lehdestä (huivi) jota on heti kokeiltava...mistä lanka?...missä puikot?...löydän ja pääsen alkuun. Tehtyäni sitä muutaman kierroksen mietin onkohan tuo lanka oikein sopiva (minähän en tee tällä kertaa mitään koetilkkua! ei...) jatkan empien vielä muutaman kierroksen....ei oo hyvä....puran koko työn. Kiroilen kun tajuan että taas meni aikaa ja työtä hukkaan ja kello käy.


Laitan pesukoneen pyörimään ja tarraan johonkin suupalaan matkalla sinne ompeluhuoneeseen jossa edelleen kaikki on hujan-hajan. Totean että ehdin siivota sen myöhemmin ja alan kirjoittaa sitä lahjalistaa. Mitähän rouva E:lle voisi vielä tehdä? - Helsingissä ei varmaankaan oo niin kylmät kelit kun täällä - olisko ne huovutetut lapaset sittenkään hyvät? Entä herra E? Mitenkä metsänvihreä kaulahuivi? Joo - listalle! Ja neiti L on vaikea tapaus - niin vaativa maku....ja värit sitten...vaikeaa. Selailen kansioitani, Räveltämöä, Knittyä ja muita samanlaisia lähteitä ja löydän etsimäni. Tähän tapaan lisäilen listalle niitä tulevia luomuksiani ja toivon että ehdin saada kaikki valmiiksi ennen joulua. Yeah, you wish.


Ensimmäinen pesukoneellinen kuulostaa olevan loppusuoralla, linkouksen ääni kuuluu.


Posti tulla tipahti postiluukusta...menen katsomaan...mainoksia, aviomiehelle kirjekuori ja Tyyli & Kotikerhon kuukausilehti. Pitäähän se lukea. Keitän teeveden ja asetun lukemaan kupposen kanssa. Ihana kirja toisensa jälkeen esittäytyy lehtisessä...vaan on kalliita...AdLibriksesta saan puoleen hintaan...ei kannata tilata....totean että pitää muistaa irtisanoutua kerhosta ja vien lehtisen tietokoneen luo jotta sen tekisin. Vilkaisen tietokonetta ja mietin mitä on tapahtunut cyberavaruudessa? Eksyn nettiin ja blogeihin...tarkistan Google-readerini blogit...kello käy...hitto, se pesukone...


Laitan pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen pyörimään.


Neuloisko vähän sitä sweateria....joo...menen neulomaan olohuoneeseen...tätä on mukava neuloa...niin helppo kuvio...neulon, laitan välillä radion päälle...kuuntelen uutisia...mitähän kello mahtaa olla? Vilkaisu kelloon...apua...onks se jo niin paljon?...mitähän ruokaa sitä laittais päivälliseksi? Mies on nälkäinen tullessaan töistä ja minähän hemmottelen sitä nyt kun on loma ja "aikaa"....


Totean että salaattiaineet puuttu ja lähden kauppaan. Siellä eksyn naisten vaatteiden sekaan ja löydän ihanan villatakin...ostaisko mustan vai vaaleanruskean...mulla on jo yksi hyvänmallinen musta villatakki...otan siis vaaleanruskean...kassalle...kotiin.


Kotona alan ruoanlaittoon ja mieskin saapuu. Syömme...tiskaan (meillä ei oo astianpesukonetta vielä)...laitan loput pyykit kuivumaan....siivoanko sen huoneen nyt vai huomenna?...päätän siivota...


Tää oli sitten niitä "luovuuden" päiviä johon sekoittuu arjen kaikki tehtävät joita kukaan ei mun puolesta tee...koska olen joskus itse päättänyt niin.


Niinpä se villatakin loppu on neulomatta, verhot tekemättä, yhtään lahjaa en aloittanut niistä kaikista jotka päätin saada valmiiksi ennen joulua. Huoneen siivous jäi hieman kesken...mutta onhan päivä huomennakin....mañana - huomenna...
Voispa olla niinkuin tuo ylläoleva catwalkin neitonen Sonya Rykielin aloittamassa luomuksessa - vois suunnitella ja pistää alkuun kaikkea kivaa mutta joku muu tekis ne loppuun puolestani...Yeah, you wish...

I just don´t get it!!!!

Tää bloggaaminen on sitten vaikeeta joskus. Toisinaan onnistun saamaan oikein kivan kuva-asettelun aikaiseksi ja kun luulen että olen ymmärtänyt niin kaikki meneekin sitten ihan päälaelleen.

Niinkuin tuossa edellisessä postauksessa. Mua jäi vaivaamaan kuvien samankaltaisuus ja ajattelin laittaa hieman kuvia itse keristä josta tuota jakkua teen. Yritin vaikka kuinka monella tavalla lisätä kuvat vierekkäin jotta tila täyttyisi sivuttain mutta ensinkin tekstipuolella kuva ei suostunut siirtymään haluamalleni paikalle ja sitten kun lopulta sanoin itseni irti koko yrityksestä niin se hypähtikin kauas sivulle - liian kauas ollakseen graafisesti oikein. Bläää, tää on syvältä joskus.

Oisinpa ohjelmoija tai nörtti tai jotain....